Peltolan Mäkitupalaismuseo on suljettu 2017, tervetuloa taas kesällä 2018. Museum is closed for 2017, welcome back summer 2018.

Mitä uutta sivuilla

Museo on suljettu 2017, tervetuloa takaisin taas kesällä 2018. Suurkiitokset kaikille kävijöille ja toimintaamme kannattaneille.

Katso tapahtumat ja korjausprojekti. Siellä tarinaa ja kuvia Tuohikattotalkoista ja Perhetapahtumasta 22.7.2017

Peltolan Mäkitupalaismuseo on Luhangan nähtävyys ja kansallinen kulttuuriaarre. (klikatkaa linkkejä ja avautuu lisää tietoa)

Peltolan Mäkitupalaismuseo on Luhangan Tammijärvellä sijaitseva valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen perinnekohde. Rakennukset, interiöörit sekä esineistö kertovat elämästä, jota mäkitupalaiset viettivät 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka.

Tammijärven lounaisrannan ja Luhanka-Joutsa-maantien välissä sijaitseva alue on osa Mäentaloa ja sitä kutsutaan Peltolan kyläksi. Mäkitupalaisten ja muonamiesten asuttama alue muutettiin museoksi vuonna 1962. Peltolan vanhin rakennus Isotupa rakennettiin alun perin savutuvaksi 1700-luvulla. Isotupaan on kytketty myöhemmin toinen asuinhuone ja aitta porstuoineen. Alueella on kaikkiaan 19 hirsirakennusta, jotka olivat usean perheen käytössä. Isotuvan lisäksi alueella on kaksi muuta asuinrakennusta (Keski-rakennus ja Juliuksen rakennus), useita aittoja, latoja, savusauna, talli ja navetta sekä vajoja ja kaksi keittokotaa.

Peltolan alueen pihapiirissä rakennukset sijoittuvat vapaamuotoisesti maastoon kuvastaen mäkitupalaisten elämänmuotoa aidoimmillaan. Alkuperäiselle paikalle museoitu rakennuskanta yhdessä ympäröivän perinnemaiseman kanssa on arvioitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi.

Veikko Huuskolan omistuksesta mäkitupalaisalueen rakennukset siirtyivät vuonna 1960 Luhangan Kotiseutuyhdistyksen haltuun, joka vuosien varrella on vastannut vanhojen rakennuksien ja museoalueen kunnossapidosta.

Mäkitupalaisalueella asui aikoinaan useampi perhe jopa neljä perhettä kerralla. Jokaisella perheellä oli oma navetta, jossa oli yksi tai kaksi lehmää ja syksyllä teurastettava sika. Jokaisella perheellä oli myöskin ½ hehtaaria peltoa viljeltävävään.

Mäkitupalaisilla oli tiettyä velvoituksia maanomistajaansa kohtaan, sillä veroja maksaakseen heidän täytyi tehdä työtä isännälle 4 viikkoa vuodessa. Ylimääräisestä työstä he saivat palkan esim. heinänteosta talonisännälle.

Mäkitupalaisten oikeuksiin kuului talon hevosten käyttöoikeus mm. polttopuiden hakemiseen talon mailta. He eivät olleet maanviljelijöitä torpparien tapaan, vaan elättivät itseään palkkatyöllä, jota tekivät isännilleen tai muille tilallisille.

Vuoden 1918 torpparilain perusteella mäkitupalaisetkin saivat lunastaa töllinsä itselleen. Kylä tyhjeni vasta 1960-luvulla, jolloin viimeiset asukkaat muuttivat Luhangan kirkolle.

Kesämuseossa on mahdollisuus tutustua vanhanajan tilaan ja rakennuksiin sekä peltoalueisiin

Linkki kuviin museosta ja esineistöstä vuosien varrella.